Toinen päivä

Vuokranvälitysfirman toimisto oli juuri muuttanut uusiin tiloihin. Allekirjoitusten lomassa sain teetä ja vuokrasopimuksen tulkkauksen englanniksi. Pedanttina vuokralaisena halusin myös yleisvilkaisun yhdeksänsivuiseen tarkennusosaan, jonka olisi vaihtoehtoisesti voinut ohittaa lukematta. Materiaalin pituuden ja tylsyyden vuoksi en halunnut sanasta sanaan -käännöksiä, mutta saamani käännös oli lopulta hieman turhankin pitkä tiivistelmä sisällöstä. Selvästikin yhteyshenkilöllä alkoi olla kiire seuraavaan tapaamiseensa. Allekirjoitin sopimuksen ja sovimme avaimen luovutuksen sekä sähkömittarin luvun iltapäivälle. Aiempia aikoja ei ollut vapaana. Lähtöpisteeksi sovimme välitysfirman toimiston, josta jatkaisimme autolla asunnolle. Toimisto oli lähellä majataloa ja näin saisin kyydin matkalaukulleni.

Tuhlasin majatalolla hetken muuttoilmoituksen tekemiseen ja vakuusmaksun maksamiseen. Sovitun ajan tultua saimme matkalaukun kanssa kyydin asunnolle. Luettiin sähkömittari ja välittäjä otti asunnosta kuvia vuokraushetken kunnon dokumentointia varten. Sain avaimen haltuuni ja asunto oli täysin käytettävissäni!

Asunto on noin 40-neliöinen single-bedroom apartment eli suomalaisittain kaksio katutasossa. Keittiö on erotettu muusta tilasta lyhyellä väliseinällä. Havaitsemani poikkeamat suomalaiseen tai tavoittelemaani asuntokulttuuriin ovat ikkunoiden ja ovien vetoisuus, astiankuivauskaapin ja uunin puuttuminen, kaasuliesi ja lyhyt välimatka ikkunoista jalkakäytävälle. Vessassa ei ole lämpöpatteria vaan erillinen sähkölämmitin, jonka käyttäminen tuo tilaan palaneen hajua. Toivottavasti sähkölämmittimelle ei ilmene todellista tarvetta ja voin yksinkertaisesti olla käyttämättä sitä (vessa ei ole ulkoseinää vasten).

Ensimmäinen pullonkaula eli asunnon vuokraus oli nyt suoritettu; seuraava askel olisi rekisteröityminen kaupunkiin. Rekisteröitymistä varten olin suunnitellut pummivani paluukyydin välitysfirman toimistolle, joka oli kaupungintalon lähellä. Tämä suunnitelma kariutui siihen, että vuokrasopimuksen molemmat kappaleet kaipasivat vielä vuokranantajan allekirjoitusta.

Rekisteröitymisen ollessa mahdotonta aktivoin toissijaisen tavoitteen - sängyn hankkimisen ja asunnon saattamisen muutenkin asumiskelpoiseksi. Palasin jo löytämääni käytetyn tavaran kauppaan, joka oli pettymys. Tarjolla oli myöhäisintään 70-luvulta peräisin olevaa krääsää ja rojua. Kyseessä oli ensisijaisesti vanhan ja toissijaisesti käytetyn tavaran kauppa. Minulla oli vielä tunti aikaa ehtiä aivan kaupungin itälaidalla olevaan toiseen korvamerkitsemääni putiikkiin. Lähdin yrittämään, olisinhan huonoimmillaankin saanut reitin tiedusteltua valmiiksi seuraavaa yritystä varten.

Pienillä asuinaluekaduilla jouduin suunnistamaan vain karkean suuntatiedon varassa. Jossakin mutkassa kadotin suunnan. Aivan väärännäköisen risteyksen kohdatessani jouduin kysymään neuvoa. Kysyessäni suuntaa itään minulle osoitettiin suunta, joka karttaan verraten oli pohjoinen. Lisäksi avustaja sanoi määränpääni olevan kaukana. Ihme määre puolelletoista kilometrille... kiitin ja lähdin itsepäisesti kohti itää suuntaan, josta olin juuri tullut ja joka olisi lyhin reitti määränpäähän. Löysin perille kymmentä vaille viisi, mutta onnekseni kauppa oli auki puoli kuuteen eikä nettisivujen mukaisesti viiteen. Tämä käytetyn tavaran kauppa oli jättipotti: hyväkuntoisia ja samalla kohtuuhintaisia sohvia ja pöytiä, jopa astioita ja polkupyöriä. Päästäkseni alkuun astioissa ostin juomalaseja huikealla 15 sentin kappalehinnalla. Pööpöilin kiinnostuneesti myös pyöräosastolla, jonka valikoimassa oli viitisentoista pyörää. Rajoittumalla miesten pyöriin valikoima kapeni noin kahdeksaan ja hiljalleen sain haarukoitua suosikkini. Lyhyt testiajo ei paljastanut ongelmia, ja ostin 95 eurolla napavaihteisen pyörän, jossa oli napadynamo. Suomessa olin paria vuotta aiemmin etsinyt uutta pyörää napadynamolla ja päätynyt n. 500 euron pyörään. Jos Suomessa ostamani pyörä oli hinta-laatu-suhteeltaan kelvollinen, tämä oli loistava. Ajotuntuma oli hyvä ja mikään osa ei pintapuolisella vilkaisulla ollut vielä hajoamispisteessä.

Lupaavan näköistä sänkyä en tuolta kuitenkaan löytänyt. Parhaimmillaankin kuljetus ja patjan hankinta muodostaisivat hidasteita. Pyörä- ja lasiostokset suoritettuani huomasin, että vieressä oli vielä hetken aikaa avoinna oleva huonekalukauppa. Tutustuin siellä hetken valikoimaan ja kuljetusmaksuihin, mutta ostosinto ei ehtinyt syttyä. Kävin samalla ilmansuunnalla olevalla loppuajan hotellilla hakemassa avaimen ja asettumassa taloksi.

Nälkä alkoi hiipiä, ja parempaa evästä odotellessa välievääksi valikoitui kansainvälisesti tunnettu juustopurilainen. Vein lasit asunnolle ja aloin tehdä huoneista pohjapiirustuksia tarkkoine mittoineen. Tässä välissä naapureita saapui käytävään ja toinen heistä ehti koputtaa oveen ennen kuin pääsin itse moikkaamiseen asti. Tämän pariskunnan toinen osapuoli opiskelee ja toinen etsii töitä, ja heidän kanssaan jakaisin netin ja nettilaskun (jo vuokranvälittäjä mainitsi tästä). Pohjapiirrosten valmistuttua jatkoin kohti keskustaa ravintoloiden toivossa. Nepä olivat ehtineet mennä kiinni kymmeneltä ja luulin jääväni nälkäiseksi, mutta kebab-luolat ja dürüm mix pelastivat illan.