Historiaa

Muuton siemenet kylvettiin sattumalta vuonna 2010, kun sain vihjeen mielenkiintoisesta firmasta Q ja avoimesta työpaikasta Vantaalla. Tällöin päädyttiin työhaastatteluun, jonka jälkeen tein päätöksen jatkaa väitöskirjani parissa ja pitää kontaktin korvan takana. Haastattelija myös suositteli ottamaan yhteyttä valmistumisen lähestyessä.

Vuosi 2012 ja väitöskirjan valmistumisen uhka saapuivat yllättävän nopeasti. Yritin tavoittaa aiempaa kontaktiani. Tämäpä ei enää ollut saman firman palveluksessa. No, suorasoiton sijaan aloin katsoa
Q:n rekrysivuja. Suomessa oli aiemmasta poikkeavalla nimikkeellä paikka auki. Hain sinne ajatellen haun olevan läpihuutojuttu, mutta en saanut ollenkaan kutsua haastatteluun. Ehkäpä työnkuva ja profiilini olivat liian kaukana toisistaan...

Rekrysivut oli muotoiltu niin, että työpaikkoja hakiessa kaikkien maiden avoimet paikat vilisevät silmissä. Katsoin hieman tarkemmin firman työpaikkatarjontaa. Yhdysvaltojen, Saksan ja Australian ohella erityisesti Malesiassa ja Hollannissa on paljon paikkoja auki. Näistä Hollannissa yksi paikka erottuu kuin satuna: tehtävän kuvaus vastaa kiinnostustani ja jopa koulutusta! Alan hieman miettiä, pitäisikö hakea paikkaa.

Väikkärikiireet vievät päähuomion muutamaksi viikoksi, mutta näkemys työn perässä muuttamisesta alkaa vahvistua. Muotoilemalla vaihtoehdoiksi "muuttaa työn perässä Eurooppaan" tai "jatkaa torjuttuja hakemuksia ja yleistä jupinaa huonosta työtarjonnasta Suomessa", valinta helpottui. Sukulaisiltakin tuli kannustavia kommentteja, jotka ovat voineet myötävaikuttaa näkemyksiini.

Koska olin juuri saanut yhden lisäkierroksen nöyryyskoulua, viilasin työhakemusta huolellisesti ja sopivan päivän tultua lähetin sen. En enää muista tarkkaan, miten kauan hakemuksen käsittelyyn meni (viikko?), mutta seuraavaksi sain kutsun Skype-haastatteluun. Haastattelu tuntui etenevän sujuvasti ja firmastakin pysyi positiivinen kuva. Kysymysten keksiminen on aina hiukan haastavaa (taidan aina olettaa epäselvät asiat parhain päin sen sijaan, että kysyisin niitä?). Joitakin sain sentään esitettyä ja parhaiten jäi mieleen "Millaisia koulutustaustoja lähimmillä kollegoilla tai firman ydintoimintojen henkilöstöllä yleensä on?" Tämän sanoin toki englanniksi ja hieman sujuvammin sanamuodoin.

Skype-haastattelusta ehti kulua noin kaksi viikkoa, kun sain kutsun Hollannissa tapahtuvaan koitokseen. Kyseessä ei ollut varsinainen työhaastattelu, vaan koetilanne, josta yhteyshenkilö käytti sanaa 'test'. Firma maksoi lennot eräälle torstaipäivälle - aamulla Hollantiin ja illalla takaisin. Työhaastattelun mukainen pukeutuminen ja läppärilaukku saivat oloni tuntumaan kuin olisin oikealla bisnesmatkalla. Lento oli kuitenkin turistiluokassa, vaikka jostakin sain hetkeksi väärinkäsityksen, että liput olisivat peräti bisnesluokkaan.

Löydettyäni oikeat junat ja saavuttuani päämääränä olevaan kaupunkiin nappasin rautatieaseman kebabkioskista lounasta. Vatsan täytyttyä matkustin taksilla firman toimistolle. Toimisto näytti aika hulppealta pylväineen ja lasipintoineen. Koska illan paluuaikataulu vaikutti tiukalta, vinkkasin taksikuskin palaamaan testiaikataulun mukaisena aikana toimistolle. Ajattelin säästäväni yhden taksin odotusajan tällä tavalla.

Lounasta venytettyänikin olin melkoisen paljon etuajassa perillä. Istuin odotustilaan menemättä vastaanottovirkailijoiden luokse. Lopulta varttia ennen tapaamisaikaa toinen heistä kysyi, ketä olin tulossa tapaamaan. Vastasin, vaikka en olisi halunnut ilmaista olevani noin kovasti etuajassa paikalla. Ehkäpä lentokoneella matkustava saisi etuajassa olemisen kuitenkin helpommin anteeksi eikä antaisi huonoa vaikutelmaa huonolla ajanhallinnallaan?

Testitilanteessa kaksi haastattelijaa esittivät minulle reaalimaailman skenaarion ja kyselivät mallintamiseen, käyttöliittymiin ja algoritmeihinkin liittyviä kysymyksiä. Osana testiä näpräilin hieman firman omalla ohjelmointikielellä, joka oli myöhemmin antamani palautteen mukaan "tehokas ja siedettävän käytettävä". Haastattelijat olivat hieman huvittuneita siitä, että moni muukin oli antanut samanlaisen kuvauksen.

Itse testin aikana tunsin olevani pari kertaa jäässä suhteettoman yksinkertaisissa kohdissa - en ollut päässyt kunnolla samaan ajatukseen kysymyksenasettelun kanssa edes yhden selityskierroksen jälkeen. Ennen pitkää ja hieman alkuunpotkaistuna - joskus virheidenkin jälkeen - yhteisymmärrys aina löytyi. Useimmat kysymykset olivat sentään selkeitä ja kyllä-ei -kysymykset olivat jopa helpon oloisia.

Koska blogiolosuhteissa kukaan ei ole estämässä briljeerausta, käytän tilaisuuden hyväkseni: vaikeimman algoritmisuunnittelun kysymykseen keksin elegantin ratkaisun noin viidessä sekunnissa. (Objektiivisen mittaajan mukaan tämä aika tarkoittanee vajaata kymmentä sekuntia.) Ongelma oli kuitenkin aika vaikea ja bruteforce-lähestymistapa johtaa tehottomaan ja suttuiseen ratkaisuun. Useimmat vastaajat kuulemma yrittävät jotakin bruteforce-suunnalta.

Kysymysten (ja/tai testiajan) loputtua pääsin odottamaan firman taukotilaan. Siellä oli kahvin lisäksi suklaapatukoita, virvoitusjuomia ja hedelmiä vapaasti otettavissa. Ihan hauska etu sinänsä, joskin sisäinen kyynikkoni alkoi pian miettiä pitkän ajan terveysvaikutuksia.

Lopulta haastattelijat saapuivat ja toivat mukanaan työtarjouksen. Mitä ilmeisimmin olin osoittanut testissä työhön riittävät taidot. Olin henkisesti varautunut malliin, jossa oltaisiin seuraavaksi neuvoteltu palkka ja muotoiltu työsopimuksen ehdot. Työtarjouksen tyrkkääminen nenän eteen sai minut hieman hämmästelemään, varsinkin kun se ainoa palkalta näyttävä numero oli selvästi odottamaani pienempi.

Viikon kuluttua lähetin ehdollisen hyväksyntäni. Tärkeämpänä osana ehtoja oli autoedun vaihtaminen rahaksi, mikä toi palkan odottamalleni tasolle. Sopimuksen alkuperäisillä sanamuodoilla autoedun sai kyllä jättää käyttämättä, mutta tässä säästynyt raha olisi jäänyt firmalle! Toinen ehto oli hakea Hollannin viranomaisilta veronalennusta. Jostakin syystä Hollannin viranomaiset antavat tuntuvan alennuksen henkilökohtaisessa verotuksessa, kun ulkomailta palkataan henkilö jokseenkin korkean profiilin työhön.

Sopimuksen yksityiskohtia hierottiin sähköpostitse usean henkilön kesken vielä viikon jälkeenkin ja haastattelija kysyi uudelleen, olenko ottamassa paikkaa vastaan vai en. Ennen pitkää hierominen päättyi ja oli aika allekirjoittaa työsopimus, joka saapui kuriirifirman DHL toimittamana. Hauskana yksityiskohtana DHL antoi minun valita netissä toimituspäiväksi jouluaaton, muttei (ylläri) toimittanut sitä jouluaattona. Asiakaspalvelija soitti sitten ensimmäisenä joulun jälkeisenä arkipäivänä ja sovimme toimituksen postilaatikkoon. Näin pääsin vihdoin allekirjoittamaan sopimuksen ja miettimään seuraavia vaiheita. Työn oli määrä alkaa tammikuun 17.