Kolmas päivä

Aamu alkoi uudelta hotellilta työllistävillä uutisilla. Suomessa vuokralainen oli jo ehtinyt aloittaa kriisin ja pyytää uutta avainta vetoamalla edellisen häviämiseen. Sitä saa, mitä tilaa, kun ei valikoi vuokralaista tarpeeksi tarkkaan pärstäkertoimen perusteella! Kommunikaation edetessä avain kuitenkin "löytyi". Voin vain arvailla, onko lisäavaimen hankkimiselle mitään muuta motiivia kuin toisen tai kolmannen asukkaan majoittaminen pimeästi. Vuokrasopimuksessa sentään lukee, että lisäasukkaista neuvotellaan erikseen... no, akuutti avainepisodi saatiin sentään Suomen-edustajan kanssa haltuun. Tätä ja sähköpostia setviessä kello oli pyörähtänyt jo puoleenpäivään.

Päivän haave oli saada vuokranvälitysfirmasta puhelinsoitto, joka kertoisi vuokrasopimukseni olevan valmiina ja noudettavissa. Ehdotin tätä järjestelyä postin sijaan säästääkseni postitoimitukseen kuluvan ajan.
Soittoa ei kuitenkaan tullut koko päivänä, joten vietin lopun toimistotyöajasta keskeytyksettä toissijaisen aktiviteetin eli sisustamisen parissa. Itäreunan huonekalukauppa (Leen Bakker) oli lupaavin paikka sisustuselementti ykkösen eli sängyn jahdille. Kävin läpi kaupungin itälaidan ostarilta muutkin kaupat, mutta 500-2000 euron hintaluokkaan keskittyvät kaupat eivät houkutelleet tarkempaan perehtymiseen. Käytetyn tavaran kaupassa tuotteet vaihtuvat päivittäin hiukan. Repusta käytin hieman tilaa huikeanhintaisille lautasille 50 snt/kpl. Muutama sohva oli tarkemmalla vilkaisulla likainen ja isommista huonekaluista mielenkiintoni herätti yksinkertainen työtuoli 8 euron hintaluokassa ja pieni pöytä keittiöön laitettavaksi. En kuitenkaan ostanut mitään hankalan kokoista taakaksi, jotta voisin jatkaa ostoskierrosta.

Kokeiltuani Leen Bakkerissa muutaman patjan tuntumaa sain sänkyvalinnan tehtyä. Myyjä ei kokenut pärjäävänsä englanniksi ja huikkasi toisen myyjän paikalle selostamaan varastosaldoa minulle. Tämä oli jotenkin yllättävää, kun yleensä keski-ikäisetkin tuntuvat puhuvan täällä melko sujuvaa englantia. Voisin saada sängyn toimitettua tiistaiksi, mutta pohjarimat minun tulisi ottaa kaupasta mukaani jo samantien. Suostuin järjestelyyn.

Täydensin tilausta vielä vaatekaapilla, jonka värisävyn yritin suurpiirteisesti täsmäyttää sängyn väreihin tarjolla olleista kolmesta vaihtoehdosta. Huvituin huomatessani, että väri oli täsmälleen sama kuin sängyn kehikossa.

Tilauksen sai toimitettua haluamanani perjantaina tai tiistaina. Sama päivä ei tullut kyseeseen, vaikka olin lähtenyt ostoksille näinkin optimistinen mahdollisuus mielessäni. Tietäen sängyn (tai tarkemmin patjan) asumiskelpoisuuden kannalta ratkaisevimmaksi huonekaluksi otin kuljetuksen heti ensimmäiselle tiistaille.
Tilauksen varjopuolena oli se, että tilaus saapuisi myöhemmin ilmoitettavana kellonaikana 8-20 välillä ja tämä myöhempi ilmoitus ei välttämättä saapuisi suomalaiseen matkapuhelimeeni. Tämä epävarmuus ja vastaanottoon varautuminen voisi blokata kokonaisen työpäivän heti aloituspäivän jälkeen. Toisena ongelmana tiistaitoimitus jättäisi ma-ti yöksi nukkumisongelman. Nukkumisen ehtisin vielä ratkaista ostamalla uupuvat tarvikkeet (sijauspatja, peitto, lakanat, tyyny) hetimukaan-ehdoilla ja julistamalla ne riittäväksi nukkumissetiksi. Yhden työpäivän mahdollinen blokkauskin lienee neuvoteltavissa Q:n kanssa.

Pohjarimat kainalossa poljin taas asunnolle. Kävin asunnon seuduilla etsimässä asuntoon tavaraa ja erityisesti vuodevaatesettiä. Liinavaatteita ei näissä kaupoissa oikein ollut, mutta tällä uudella lähiostarillani olisi erityisen paljon kodinelektroniikkaa tarjolla. Saadakseni jotakin kantamuksia mukaan ostin asunnolle helppoa ruokaa. Mikroon sopivaa ruokaa en tunnistanut kaupassa, ehkä hollantilaiset eivät suosi eineksiä? Muiden kypsennysmahdollisuuksien rajoittuessa kattilaan ruokatarpeet painottuivat leipään ja kasviksiin. Hollantilainen kurkku maistuu oudolle, mutta keskikypsä goudsche-juusto meni täydestä suomalaiseen edamiin tottuneille makuhermoille. Ehkä tuoreella leivälläkin oli osuutensa asiaan. Ennen kuin lähdin takaisin hotellille, koputin toiseen naapurioveen. Sielläkin asui nuori (opiskelija)pariskunta.

Ajokilometrien karttuessa polkupyörästä oli jo selvinnyt, että satula kääntyy ylös ja alas turhan herkästi. Sen saattaisi vielä saada kiristettyä. Lisäksi ilman käsiä ajaminen ei onnistu, kun ohjaus ei pidä suuntaansa yhtä hyvin kuin aiemmin ajamissani pyörissä.

Näin talvikeleilläkin pyöräilijöitä näkyy niin paljon, että on helppo kuvitella pyöräilyn olevan osa kansallista identiteettiä. Toisaalta tuntuu oudolta, etten muista nähneeni vielä ainuttakaan pyöräilykypärää. Runsaista pyöräilykaistoista huolimatta täällä ajetaan välillä autojen seassa ja talviaikaan rengas haukkaa ajoittain lumikinosta, jolloin etupyörä lähtee luistelemaan satunnaiseen suuntaan. Pyöräilyonnettomuuksia ja törmäyksiä luulisi sattuvan.