Byrokratiasektorilla tapahtui kaivattua edistystä, kun vuokrasopimus ja henkilötunnus saapuivat lähes peräkkäisinä päivinä. Henkilötunnus mahdollisti pankkitilin avaamisen ja sairausvakuutuksen ottamisen. Verkkopankin kieltä ei ensi näkemältä saanut vaihdettua ymmärrettävämmäksi. Hitaimmatkin aivosolut tunnistavat kieliasetelmassa piileviä riskejä, mutta pankkiasiakkuuden myötä saamani pankkikortinlukulaite on sentään tyylikäs.
Sairausvakuutuksen vahvistamisen jälkeen voi rekisteröityä IND-lyhennettä käyttävälle valtiolliselle mamuviranomaiselle. Hauskana yksityiskohtana tämä rekisteröityminen on pakollinen, mutta rekisteröitymättä jättämisellä ei ole erityisiä seuraamuksia.
Hankintalista on lyhentynyt hieman sitten edellisen päivityksen. Tutkailin kovasti olohuoneen täydennystä Ikean nettivalikoimasta, muodostin ostoskorin ja löysin kotiinkuljetukselle vaihtoehtoja: tavarat voidaan kuljettaa kotiin, tai voisin vuokrata pakettiauton tai pelkän peräkärryn. Kampradin imperiumin Hollannin-haara on kuitenkin päättänyt, ettei se myy mitään ilman käyntiä myymälässä - edes kotiinkuljetuksella! Lähimpään myymälään on autottomalle jokseenkin pitkä matka, ja kaupanpäällisenä muutamassa lähimmässä Ikeassa ei olisi kaikkia haluamiani tuotteita.
Siispä jo aiemmin kokeiltu Leen Bakker sai minusta jälleen asiakkaan. Bakkerin valikoimassa ei ollut yksinkertaista, alaosaltaan täysin avointa pöytää työpöydäksi, joten maksan sopivasta työpöydästä nelinkertaisesti Ikean vaihtoehtoon verrattuna. (Koko paketin kulut pysyvät toki kurissa. Pääsen myös jatkamaan rakenteluharrastusta!) Toimitus oli mahdollista vasta maaliskuun puolenvälin seuduilla, ja sitäkin toimitusajankohtaa varten jouduin tinkimään sohvan väristä. Ei ole aina helppoa tämä tietoinen autottomuus.
Huonekalutilauksen jälkeen ja viikonloppuna ilmeni jälleen yksi hankalasti ostettava tuote: kattolamppu. Kävin varta vasten tekemässä keskustakierroksen, mutta lamppuliikkeet loistivat poissaolollaan eikä pastasiivilätapausta ratkaisseesta tavaratalostakaan ollut apua tähän pulmaan. Lähiostarin elektroniikkaliikkeet olivat suljettuina, joten niiden valikoimaan en päässyt tutustumaan. Valopilkkuna kaupungin kiertely tuotti havaintoja taloustavaraa myyvistä Blokker-liikkeistä, joiden valikoimissa on pöytä(!)lamppujen ja pastasiivilöiden lisäksi lähes kattolamppujen veroisia keräilyharvinaisuuksia: silityslautoja.
(Huolestuneita lukijoita rauhoitettakoon sillä tiedolla, että keittiön puolella on ollut koko ajan kattolamppu, ja ostokohteena on varsinaisen olohuoneen puolelle tuleva valonlähde.)
Nettiä konsultoituani ja arkipäivien jälleen saavuttua kävin toimiston lähellä olevalla huonekalu- ja sisustusostarilla. Sieltä lopulta löytyi yksinkertainen ja riittävän matalaprofiilinen kattolamppu. Joku voisi kutsua lamppua myös spottitelineeksi, mutta samapa tuo. Asennuksen haasteet odottavat vielä kiireetöntä ja valoisaa hetkeä.
Suomen-rintamalta ehti kuulua taas vuokrauutisia. Vuokralainen soitti ja kyseli koputukselta kuulostavista vaimeista äänistä, joita saattaa kuulua mm. iltayhdeltätoista. Muistan kuulleeni vastaavia ääniä, jotka tuntuvat kuuluvan yläkerrasta, mutta joille ei ole mitään ilmeistä lähdettä. Nämä eivät häirinneet allekirjoittanutta edes maininnan arvoisesti. Ilmoitin äänet normaaliin asumiseen kuuluvaksi, ja vuokralaisen huoli vaikuttaa laantuvan.
Kun luulin asian jo olevan selvä, sähköpostiin pamahti isännöitsijältä tarinan seuraava osa (en oikaise kirjoitusvirheitä):
|
Haluan ilmoittaa että vuokralaisesi on tehnyt rikosilmoitus yläpuolen naapurista huoneistossa XYZ
(vanha rouva N. N., 95 v). Rva N. on asunut talossa yli 60. Vuokralaisesi mukaan naapuri kopistelee
siivousharjan kärjellä lattiaa yöllä. Poliisit ovat käyneet useampi kerta paikalla vuokralaisesi pyynnöstä
eikä. Rva N. on ilmoittanut että hän ei pidä meteliä. Vuokralainen ei ole ottanut yhteyttä kertaakaan
isännöitsijätoimistoon asian tiimoilta.
Kaikenlaista riemua sitä kuuleekin vuokranantajana, Kekseliäisyyden puutteesta ei tätä vuokralaista voi
ainakaan syyttää.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti