Maaliskuun toinen

Pääsiäinen ja siihen ajoittuva ensimmäinen Suomen-vierailu lähestyvät. Täytynee päivittää blogia ennen kuin olen taas jonkin aikaa pois otollisista kirjoitusmaastoista.

Alunperin tarkoituksenani oli kirjoittaa blogia ajatuksella "miten muutetaan ulkomaille" tai nimenomaisesti Hollantiin. Jos tarpeeksi hyvää ohjetta ei löydy, sellainen täytyy kirjoittaa itse! Rakenne ja lähestymistapa on hajonnut ohjeesta ja esimerkistä blogimaisemmaksi, mutta ah niin mehevät byrokratiapäivitykset ovat kieltämättä olleet sisällössä etusijalla. Voin vain kuvitella, miten lukijat ovat lähes pudonneet tuoleiltaan seuratessaan kiivasta jännitysnäytelmää siitä, saapuuko kaupungintalolta rekisteröitymisen vahvistuskirje ja henkilötunnus luvatun viikon kuluessa rekisteröitymisestä vai pitääkö asiasta ottaa toisen kerran yhteyttä ennen kuin paperi liikahtaa. Mitä ilmeisimmin tämä on yksi niistä toisen yhteydenoton maista.

Joka tapauksessa henkilötunnus on selvillä, vakuutus on hankittu, sohva ja muita vähemmän välttämättömiä huonekaluja on saapunut ja pankkitili on avattu. Saatoin tehdä hieman huonot valinnat pankin (ABN AMRO) ja vakuutusyhtiön (FBTO) suhteen. Ensinmainitun nettipankin käyttöliittymä on mukavasti hollanniksi ja englanti-linkkien painaminen vie pankin yleisille englanninkielisille sivuille, joilla on hädintuskin mitään hyödyllistä tietoa. Vakuutusyhtiö ei tarjoa kielirajoitteisille edes hyödyttömän englanninkielisen nettijulkisivun vertaa palvelua. Välihenkilön kautta sain sentään yhden puhelun päähän kielitaitoisen asiakaspalvelijan.

Tästä tulikin mieleeni, että tarjottu kielenopetus ei ole vielä alkanut... täytynee ottaa ohjat omiin käsiin ja etsiä itseopiskelumateriaalia. Yksittäisiä sanoja tulee jo nyt selvitettyä tipoittain: porkkana on woRRRRCCCCHHHHtel suunnilleen siinä kirjoitusasussa, miltä se suomalaiseen korvaan kuulostaa. RRRRCCCCHHHH  on varmastikin hollantilaisten suosikkikirjain, kun se tulee vastaan vähän joka paikassa.

Eräänä päivänä ikä tuli puheenaiheeksi työkavereiden kanssa.  Työhuoneessa on neljä vakituista työntekijää, ja neljän maisterin tutkinnon lisäksi joukkoon mahtuu tiiminvetäjäksi pätevöittävä työkokemus ja yksi tieteellinen jatkotutkinto. Mitä arvelisit tällä perusteella työntekijöiden iäksi noin yleensä ottaen?
Mainitsen paljastavaksi vihjeeksi, että näiden neljän henkilön ikien summa on/oli tasan sata vuotta. Kyllä, täällä on ihan oikeasti tapana valmistua ja aloittaa iloisen veronmaksajan roolissa oleellisesti aiemmin kuin Suomessa. Kuulen sisimmässäni kliseiseltä kalshkahtavan poliittisen kannanoton "Mutta opiskelijalla on oikeus opiskella, mitä haluaa ja miten kauan haluaa!" ja vähemmän kliseisen (?) jatkokysymyksen "Ehkä, mutta kenen rahoilla?"

Samaan hengenvetoon voinee lisätä sen, että pitkäperjantai on täällä normaali työpäivä. Yleisiä vapaapäiviä taitaa olla muutenkin muutama vähemmän kuin koillisessa kotimaassa. Arjalainen tehokkuus on joskus säteillyt hieman naapurimaihin asti.

Työmatkoja päivittäin pyöräilleenä olen havainnut, että tuuli on täällä navakkaa. Ja jostakin kumman syystä aina vastatuuli (no okei, vain aamun matkalle vastainen), vaikka meri on eri suunnassa kuin työpaikka. Eipä tällaista pieni ihminen ymmärrä ilman ilmastomalleja, mittavaa säähavaintodataa ja laskentaklusteria (ts. supertietokonetta).

Putsasin puhelimen muistista kuvia. Valokuvaaja ei ole ollut se elämyksiä janoavin mahdollinen, tai sitten elämykset on koettu ilman valokuvia. Joka tapauksessa muutama otos löysi tiensä näytille asti:

Tavaraliikennettä keskustan tuntumassa

Paikallisen RWBK:n kulkupeli?

Ei se näytä tässä yhtä isolta ja karvaiselta kuin luonnossa. Audiovisuaalinen esitys tässä.

Tässäpä on ollut pähkinöitä purtavaksi: katon reikä on liian iso, materiaalina on kipsilevy ja katosta tulevaa maadoitusjohtoa riittää hädintuskin lampulle asti, asennusvarasta puhumattakaan.

Saluuna katsastettu

Muuten vain arkimaisemia

Asettautuminen etenee

Bloginpäivitystiheys laskee ja uuteen asuinpaikkaan etenee. Tuorein viikonloppu kului sukulaisen vierailun merkeissä. Kuriiri toi mukanaan repun täydeltä Suomessa pakkaamaani tavaraa, lähinnä vaatteita.

Byrokratiasektorilla tapahtui kaivattua edistystä, kun vuokrasopimus ja henkilötunnus saapuivat lähes peräkkäisinä päivinä. Henkilötunnus mahdollisti pankkitilin avaamisen ja sairausvakuutuksen ottamisen. Verkkopankin kieltä ei ensi näkemältä saanut vaihdettua ymmärrettävämmäksi. Hitaimmatkin aivosolut tunnistavat kieliasetelmassa piileviä riskejä, mutta pankkiasiakkuuden myötä saamani pankkikortinlukulaite on sentään tyylikäs.

Sairausvakuutuksen vahvistamisen jälkeen voi rekisteröityä IND-lyhennettä käyttävälle valtiolliselle mamuviranomaiselle. Hauskana yksityiskohtana tämä rekisteröityminen on pakollinen, mutta rekisteröitymättä jättämisellä ei ole erityisiä seuraamuksia.


Hankintalista on lyhentynyt hieman sitten edellisen päivityksen. Tutkailin kovasti olohuoneen täydennystä Ikean nettivalikoimasta, muodostin ostoskorin ja löysin kotiinkuljetukselle vaihtoehtoja: tavarat voidaan kuljettaa kotiin, tai voisin vuokrata pakettiauton tai pelkän peräkärryn. Kampradin imperiumin Hollannin-haara on kuitenkin päättänyt, ettei se myy mitään ilman käyntiä myymälässä - edes kotiinkuljetuksella! Lähimpään myymälään on autottomalle jokseenkin pitkä matka, ja kaupanpäällisenä muutamassa lähimmässä Ikeassa ei olisi kaikkia haluamiani tuotteita.

Siispä jo aiemmin kokeiltu Leen Bakker sai minusta jälleen asiakkaan. Bakkerin valikoimassa ei ollut yksinkertaista, alaosaltaan täysin avointa pöytää työpöydäksi, joten maksan sopivasta työpöydästä nelinkertaisesti Ikean vaihtoehtoon verrattuna. (Koko paketin kulut pysyvät toki kurissa. Pääsen myös jatkamaan rakenteluharrastusta!) Toimitus oli mahdollista vasta maaliskuun puolenvälin seuduilla, ja sitäkin toimitusajankohtaa varten jouduin tinkimään sohvan väristä. Ei ole aina helppoa tämä tietoinen autottomuus.

Huonekalutilauksen jälkeen ja viikonloppuna ilmeni jälleen yksi hankalasti ostettava tuote: kattolamppu. Kävin varta vasten tekemässä keskustakierroksen, mutta lamppuliikkeet loistivat poissaolollaan eikä pastasiivilätapausta ratkaisseesta tavaratalostakaan ollut apua tähän pulmaan. Lähiostarin elektroniikkaliikkeet olivat suljettuina, joten niiden valikoimaan en päässyt tutustumaan. Valopilkkuna kaupungin kiertely tuotti havaintoja taloustavaraa myyvistä Blokker-liikkeistä, joiden valikoimissa on pöytä(!)lamppujen ja pastasiivilöiden lisäksi lähes kattolamppujen veroisia keräilyharvinaisuuksia: silityslautoja.

(Huolestuneita lukijoita rauhoitettakoon sillä tiedolla, että keittiön puolella on ollut koko ajan kattolamppu, ja ostokohteena on varsinaisen olohuoneen puolelle tuleva valonlähde.)

Nettiä konsultoituani ja arkipäivien jälleen saavuttua kävin toimiston lähellä olevalla huonekalu- ja sisustusostarilla. Sieltä lopulta löytyi yksinkertainen ja riittävän matalaprofiilinen kattolamppu. Joku voisi kutsua lamppua myös spottitelineeksi, mutta samapa tuo. Asennuksen haasteet odottavat vielä kiireetöntä ja valoisaa hetkeä.


Suomen-rintamalta ehti kuulua taas vuokrauutisia. Vuokralainen soitti ja kyseli koputukselta kuulostavista vaimeista äänistä, joita saattaa kuulua mm. iltayhdeltätoista. Muistan kuulleeni vastaavia ääniä, jotka tuntuvat kuuluvan yläkerrasta, mutta joille ei ole mitään ilmeistä lähdettä. Nämä eivät häirinneet allekirjoittanutta edes maininnan arvoisesti. Ilmoitin äänet normaaliin asumiseen kuuluvaksi, ja vuokralaisen huoli vaikuttaa laantuvan.

Kun luulin asian jo olevan selvä, sähköpostiin pamahti isännöitsijältä tarinan seuraava osa (en oikaise kirjoitusvirheitä):

Haluan ilmoittaa että vuokralaisesi on tehnyt rikosilmoitus yläpuolen naapurista huoneistossa XYZ (vanha rouva N. N., 95 v). Rva N. on asunut talossa yli 60. Vuokralaisesi mukaan naapuri kopistelee siivousharjan kärjellä lattiaa yöllä. Poliisit ovat käyneet useampi kerta paikalla vuokralaisesi pyynnöstä eikä. Rva N. on ilmoittanut että hän ei pidä meteliä. Vuokralainen ei ole ottanut yhteyttä kertaakaan isännöitsijätoimistoon asian tiimoilta. Kaikenlaista riemua sitä kuuleekin vuokranantajana, Kekseliäisyyden puutteesta ei tätä vuokralaista voi ainakaan syyttää.