Karnevaalin aikaan

Byrokratia on tahmannut viimeiset kaksi viikkoa lähes paikallaan. Vuokranvälitysfirmasta tuli tieto, että vuokrasopimukseni on saapunut vuokraisännältä. Pyysin sitä postitse, mutta yhteyshenkilö sanoi tuovansa sen itse viime maanantaina. No, eipä sopimusta ole muistutuksesta huolimatta viikonloppuun mennessä näkynyt. Täytynee vaihtaa paimentamismuoto sähköpostista puhelimeen. Ehkä se auttaisi.

Byrokratian valopilkkuna kaupungin puolelta vastattiin soittopyyntöön. Puuttuvasta vuokrasopimuksesta huolimatta varasin rekisteröitymisajan. Kävin rekisteröitymässä, eikä vuokrasopimusta lopulta kysytty... syntymätodistus pitää kuitenkin käydä vielä näyttämässä ennen kuin rekisteröitymiseni on viimeistelty. Tapaamisen jälkeen minun oli määrä saada paikallinen henkilötunnus postitse viikon kuluessa. Puolitoista viikkoa olen nyt katsellut kaihoisasti posteja, eikä tunnusta näy. Syntymätodistuksen tilaaminen Suomesta onnistui sentään miellyttävästi sähköpostilla ja maksamalla asiaankuuluva lasku.

Vuokrasopimus ja henkilötunnus viivästyttävät pankkitilin avaamista. Työpaikalla HR-ihmiset alkavat varmasti jo ihmetellä, mihin voivat survoa palkkani. Ymmärtääkseni tarvitsen henkilötunnusta myös pakollisen sairausvakuutuksen (tms.) hankkimiseen.

Olen käyttänyt hetun ja vakuutuksen puutetta huonona tekosyynä sille, että en ole vielä ottanut selvää paikallisesta terveydenhoidosta. Tarve on harmillisesti ilmennyt itse asiassa jo viikon kuluessa saapumisesta. Lyhyesti ilmaistuna molemmissa suunpielissä on ollut jo usean viikon ajan näkyvät punaiset läiskät. Haitta on 70% kosmeettista kärsimystä ja 30% kipua. Vaikka en ole kovin herkkä menemään lääkäriin kummastakaan edellä mainitusta syystä, alan jo kyllästyä vaivaan. Työpaikalla kukaan ei ole tohtinut mainita asiaa. Arvelen tosin kerääväni jo outouspisteitä näkyvien oireiden jatkuessa näin pitkään.

Tässäpä siis tärkein projekti ensi viikoksi: hankkia ammattiapua läiskien taltuttamiseen.

Mitä muuta onkaan tapahtunut sitten viime päivityksen? Firma piti juhlat, lumi on sulanut vesisateissa ja allekirjoittanut otti kaasuliedestä oppitunnin kantapääakatemiassa. Valmistellessani paistinpannulle tulevaa tavaraa laitoin paistinpannun ja rasvatilkan jo lämpenemään, kuten sähköliedellä on käytännöllistä tehdä. Pannu tuntui käyvän jo alle minuutissa todella kuumana. Rasvaa alkoi jo rätistä pois pannulta, ja kiirehdin laittamaan paistettavan kuorman pannulle. Rätinä ei tuntunut laantuvan, ja hetken kuluttua pannulle leimahti koko pannun levyinen ja useita kymmeniä senttejä korkea liekki. Tajuttuani rasvan syttyneen tuleen sammutin levyn ja aloin vaistomaisesti viedä pannua kohti ulko-ovea. En ehtinyt edes käytävään asti, kun liekki jo sammui ilmeisesti polttoaineen kuluessa loppuun. Hetken ihmeteltyäni jatkoin ruoanlaittoa. Ruoassa ei näkynyt mitään vikaa, joten sinä iltana päädyin syömään liekitettyä erikoisuutta.

Paikalliset viettävät tänä viikonloppuna - ja pari päivää sen jälkeen - karnevaalia. Katukuvassa näkyy kaupungin lippuja ja kaikenlaisia koristeita lipun väreissä. Sen lisäksi ihmiset pukeutuvat ties miksi ja käyttävät peräti eri asuja eri päivinä. Edustava kuvamateriaali odottaa vielä itseään. Täytynee siirtyä seuraavaksi näppäimistön äärestä kaupunkikierrokselle!

 Päivitys: kaupunkikierros odotti valoisaa aikaa. Alla hieman visuaalisia tunnelmia, joita sain tallennettua näyttämättä tyylipuhtaalta turistilta tai tunkematta kameraa kenenkään naamalle. Näppituntumana karnevaali on hieman kuin vappu, josta haalarit ja valkolakit muutetaan värikkäiksi naamiaisasuiksi ja kaupungin värejä edustaviksi huiveiksi ja jossa juhlatunnelma ei rajoitu opiskelijoihin vaan tavoittaa tehokkaammin koko kansan. Arkivaatteita on vaikea tunnistaa - vakavahenkisimpien senioreiden koristelu rajoittuu huiveihin, ja täysin koristelemattomina arkivaatteissa liikkuvat ovat marginaalinen vähemmistö (mitä lie turisteja, suomalaisia tai muuten vain hankalia ihmisiä!). Sopivan kolea ja lumeton sää tukee vertailua vappuun.

Lippuja liehumassa kotikadulla

Karnevaaliväkeä