Sunnuntaipäivitys

Yksi yllättävä ongelma täällä on ollut oikeiden kauppojen löytäminen. Mihin mennä, kun tarvitsee vasaraa, leikkuulautaa ja pastasiivilää? Työkalukauppa löytyi aikanaan kohtuuvaivalla nettihaun kautta, mutta keittiötarvikkeet ovat olleet haastavampi etappi.  Clas Ohlson ei ole levittänyt lonkeroitaan tänne asti, kuten ievät myöskään Sokos, Stockmann ja Etola. En ole ostamassa koko keittiötä kaappeineen, tiskipöytineen ja liesineen, vaikka näitä myytäisiin joka kulman takana. No ei ihan joka kulman, mutta pienellä vaivalla löytäisin kymmenisen vääränlaista keittiökauppaa. Nettihaku taikafraasilla "department store" johtaa vain isoon vaatekauppaan. Tänä viikonloppuna työstin vihdoin tiedon esille ja löysin keskustasta tavaratalon. Pastasiivilää sai hetken etsiä keittiötarvikkeiden osastolta, mutta siivilä löytyi! Ilo se on pienikin onnistuminen varsinkin, kun onnistumisen eteen on nähnyt suhteettoman paljon vaivaa.

Muun asettumis- ja byrokratiakamppailun keskellä on hyvä muistaa muutama kohdalle osunut onnenpotku: nettiliittymä on jaettu vastapäisen naapurin kanssa, ja paikallinen puhelinliittymä tuli firman puolesta automaattisesti ensimmäisenä työpäivänä. Netti ja paikallinen puhelin helpottavat elämää huomattavasti. Näiden avaaminen voisi toisissa olosuhteissa olla yhä sotun ja osoitteen todistamisen takana. Ulkomainen puhelinliittymä ei vastaa paikallista edes kalliimpien puhelumaksujen jälkeen, koska ulkomaista numeroa ei voi rekisteröidä kaikkiin järjestelmiin. Konkreettisena esimerkkinä: huonekaluja odottaessani en saanut Suomen-liittymääni viestiä siitä, mihin aikaan päivästä voisin odottaa lähetystä saapuvaksi.

Terveydenhoitosysteemi on nyt hieman auennut. Tapana on rekisteröityä lähilääkärille 'huisarts', johon otetaan yhteyttä kaikissa vaivoissa, jotka eivät vaadi nopeinta mahdollista ambulanssikyytiä lähimpään sairaalaan (mielellään niissäkin). Systeemiin kuuluu pakollinen sairausvakuutus, ja vakuutusyhtiöstä riippuu, kenelle kaupunginosan tai kaupungin lähilääkäreistä voi rekisteröityä. Rekisteröitymistä voi myös rajoittaa huisartsin kuormitus.

Katukuvassa näkyy paljon autoja, joiden katolla on valkoinen palkki ja henkilön nimeltä vaikuttava teksti.  Aluksi en ollut varma, mitä tuo auton katolla oleva palkki tarkoitti. Se saattaisi olla Suomen valkoista kolmiota vastaava merkki ajoharjoittelusta. Merkittyjä autoja oli liikkeellä aivan liikaa tukemaan tätä hypoteesia - esimerkiksi joka työmatkalla tulee vastaan kaksi-kolme (!) tällä tavoin merkittyä autoa. Seuraavaksi paras arvaukseni oli, että merkintä tarkoittaisi taksia. Paikallisilta kysyminen paljasti, että kyse on todellakin ajoharjoittelusta. Ehkä runsausvaikutelmassa on kyse siitä, että täkäläiset autokoulun autot erottuvat kauas ja autokoulut tykkäävät ajattaa oppilaita tällä suunnalla kaupunkia.


Muuta silmiin tarttunutta on kanavien runsaus. Melkein joka kerta, kun täällä kulkee isoa tietä pitkin, jommalla kummalla puolen tietä näkyy kanava. Monet näistä ovat veneilykelvottomia, sillä tien alitukset tapahtuvat salaojilla siltojen sijaan. Tuulimyllyjä täytyy sen sijaan etsiä jostakin kauempaa!

Karnevaalin aikaan

Byrokratia on tahmannut viimeiset kaksi viikkoa lähes paikallaan. Vuokranvälitysfirmasta tuli tieto, että vuokrasopimukseni on saapunut vuokraisännältä. Pyysin sitä postitse, mutta yhteyshenkilö sanoi tuovansa sen itse viime maanantaina. No, eipä sopimusta ole muistutuksesta huolimatta viikonloppuun mennessä näkynyt. Täytynee vaihtaa paimentamismuoto sähköpostista puhelimeen. Ehkä se auttaisi.

Byrokratian valopilkkuna kaupungin puolelta vastattiin soittopyyntöön. Puuttuvasta vuokrasopimuksesta huolimatta varasin rekisteröitymisajan. Kävin rekisteröitymässä, eikä vuokrasopimusta lopulta kysytty... syntymätodistus pitää kuitenkin käydä vielä näyttämässä ennen kuin rekisteröitymiseni on viimeistelty. Tapaamisen jälkeen minun oli määrä saada paikallinen henkilötunnus postitse viikon kuluessa. Puolitoista viikkoa olen nyt katsellut kaihoisasti posteja, eikä tunnusta näy. Syntymätodistuksen tilaaminen Suomesta onnistui sentään miellyttävästi sähköpostilla ja maksamalla asiaankuuluva lasku.

Vuokrasopimus ja henkilötunnus viivästyttävät pankkitilin avaamista. Työpaikalla HR-ihmiset alkavat varmasti jo ihmetellä, mihin voivat survoa palkkani. Ymmärtääkseni tarvitsen henkilötunnusta myös pakollisen sairausvakuutuksen (tms.) hankkimiseen.

Olen käyttänyt hetun ja vakuutuksen puutetta huonona tekosyynä sille, että en ole vielä ottanut selvää paikallisesta terveydenhoidosta. Tarve on harmillisesti ilmennyt itse asiassa jo viikon kuluessa saapumisesta. Lyhyesti ilmaistuna molemmissa suunpielissä on ollut jo usean viikon ajan näkyvät punaiset läiskät. Haitta on 70% kosmeettista kärsimystä ja 30% kipua. Vaikka en ole kovin herkkä menemään lääkäriin kummastakaan edellä mainitusta syystä, alan jo kyllästyä vaivaan. Työpaikalla kukaan ei ole tohtinut mainita asiaa. Arvelen tosin kerääväni jo outouspisteitä näkyvien oireiden jatkuessa näin pitkään.

Tässäpä siis tärkein projekti ensi viikoksi: hankkia ammattiapua läiskien taltuttamiseen.

Mitä muuta onkaan tapahtunut sitten viime päivityksen? Firma piti juhlat, lumi on sulanut vesisateissa ja allekirjoittanut otti kaasuliedestä oppitunnin kantapääakatemiassa. Valmistellessani paistinpannulle tulevaa tavaraa laitoin paistinpannun ja rasvatilkan jo lämpenemään, kuten sähköliedellä on käytännöllistä tehdä. Pannu tuntui käyvän jo alle minuutissa todella kuumana. Rasvaa alkoi jo rätistä pois pannulta, ja kiirehdin laittamaan paistettavan kuorman pannulle. Rätinä ei tuntunut laantuvan, ja hetken kuluttua pannulle leimahti koko pannun levyinen ja useita kymmeniä senttejä korkea liekki. Tajuttuani rasvan syttyneen tuleen sammutin levyn ja aloin vaistomaisesti viedä pannua kohti ulko-ovea. En ehtinyt edes käytävään asti, kun liekki jo sammui ilmeisesti polttoaineen kuluessa loppuun. Hetken ihmeteltyäni jatkoin ruoanlaittoa. Ruoassa ei näkynyt mitään vikaa, joten sinä iltana päädyin syömään liekitettyä erikoisuutta.

Paikalliset viettävät tänä viikonloppuna - ja pari päivää sen jälkeen - karnevaalia. Katukuvassa näkyy kaupungin lippuja ja kaikenlaisia koristeita lipun väreissä. Sen lisäksi ihmiset pukeutuvat ties miksi ja käyttävät peräti eri asuja eri päivinä. Edustava kuvamateriaali odottaa vielä itseään. Täytynee siirtyä seuraavaksi näppäimistön äärestä kaupunkikierrokselle!

 Päivitys: kaupunkikierros odotti valoisaa aikaa. Alla hieman visuaalisia tunnelmia, joita sain tallennettua näyttämättä tyylipuhtaalta turistilta tai tunkematta kameraa kenenkään naamalle. Näppituntumana karnevaali on hieman kuin vappu, josta haalarit ja valkolakit muutetaan värikkäiksi naamiaisasuiksi ja kaupungin värejä edustaviksi huiveiksi ja jossa juhlatunnelma ei rajoitu opiskelijoihin vaan tavoittaa tehokkaammin koko kansan. Arkivaatteita on vaikea tunnistaa - vakavahenkisimpien senioreiden koristelu rajoittuu huiveihin, ja täysin koristelemattomina arkivaatteissa liikkuvat ovat marginaalinen vähemmistö (mitä lie turisteja, suomalaisia tai muuten vain hankalia ihmisiä!). Sopivan kolea ja lumeton sää tukee vertailua vappuun.

Lippuja liehumassa kotikadulla

Karnevaaliväkeä